Harvoin tulee postailtua näitä muita juttuja, mutta tämä oli jollain tapaa niin hellyyttävä esikoisen teelmäs, että laitetaanpa siitä oma postaus :) Nyt on keittiössä ollut pari päivää hiljaisempaa ja on jouduttu olemaan rauhassa sisätiloissa parantelemassa!

Eli meillä ei kuitenkaan ihan aina hääritä keittiössä, vaikka arki ruuan ympärillä pitkälti pyöriikin. Normaalien ulkoiluiden, askareiden, kerhoilujen ja leikkien ohella meillä pelataan lautapelejä paljon. Pelit astuivat virallisesti meidän perheen elämään puolisen vuotta sitten Muumien purnukkajahdin myötä. Sitä on pelattu aamuin, illoin ja siskon nukkuessa päiväunia. Varsinkin sairastelupäivinä on lautapelit olleet korvaamaton ajanviete. On opeteltu laskemaan, heittämään noppaa ja joskus häviämäänkin. Onhan se kivaa yhdessä tekemistä.

Nyt pari viikkoa on esikoisella ollut tapana piirrellä paperille ruutuja ja leikellä pahvista ukkeleita. Äitiä pyydetään apuun piirtämään erilaisia asioita, jotka esikoinen sitten värittelee ja liimaa laudalle itse. Sen jälkeen hän selittää omakeksimänsä pelin säännöt ja keinot millä pelin voi voittaa. Usein pelissä seikkalilevat merirosvot keräten aarteita, hiiret etsien juustopaloja ja ritarit vallaten linnoja. Mutta uusin peli on lapset keräämässä muffinsseja koreihinsa. Pelien rakentelun sivussa saa kuulla mielenkiintoisia tarinoita ihan perus arjestammekin. Pelit kun kertovat usein omista kokemuksista, kirjoista ja leikeistä.

Muffinssipeli (niinkuin esikoinen sitä kutsuu) on helppo peli. Siinä kuljetaan ruudulta ruudulle nopan osoittama määrä. Ruuduista saa eri määrän muffinsseita ja niissä ruuduissa joissa on käden kuvat saa syödä oman muffinssin (eli menettää yhden).... mutta sinisiin ruutuihin pysähtyessä ei muffinsseita saa ottaa. Niissä on vehnää. Siinä pitää odottaa yksi heittovuoro. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä on päässyt maaliin ja kerännyt eniten suklaamuffinsseita -niitä joista ei saa masua kipeäksi eikä tarvitse ottaa happipulloa.

Pelistä onneksi puuttuvat lääkärirastit ja ambulanssikyydit. Myöskään kaverisynttäriruutuja ei vielä ole. Peli on siis hyvin pelkistetty kuvaus siitä, miten esikoisemme mieltää allergiansa. Hän tietää tarkalleen mitä muffinsseissa saa olla ja mitä ei. Myös se on tuttua mitä tapahtuu, jos muffinssissa on jotain sopimatonta -se koettiin leirillä vuosi takaperin kun kokilta meni gluteeniton ja vehnätön sekaisin. Välillä oikein itsekin hämmästyy kuinka paljon 4-vuotias tietää allergioistaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tämänkin pelin jatkojalostusta -ja kuuntelemaan tarinoita!